Opiston vuosisata

Haapaveden Opiston - alunperin Keski-Pohjanmaan kansanopisto ja vuosina 1926-1981 Haapaveden kansanopisto - syntyyn vaikutti ratkaisevasti lääkintöneuvos Konrad ReijoWaara (aik. Relander), joka asui piirilääkärinä
Haapavedellä vuosina 1887-1892. Pohjalaisen osakunnan vuosipäivänä 9.11.1893 päivätyllä lahjakirjalla Konrad ReijoWaara puolisoineen lahjoitti Väinölä-nimisen talonsa osakunnalle kansanopiston perustamista varten.
Kansanopistoliikkeen isän, tanskalaisen N.F.S. Grundtvigin, mallin mukainen uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton kansanopisto aloitti työnsä Haapavedellä 2. päivänä marraskuussa 1896 omistajanaan kannatusyhdistys.

Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin Wivi Lönnin suunnittelema opiston päärakennus otettiin käyttöön vuonna 1920. Tuolloin opisto muuttui internaattimuotoiseksi oppilaitokseksi. Päärakennusta saneerattiin vuosina 1960-61, jolloin valmistui myös asuin- ja opetustiloja sisältävä lisärakennus. Päärakennuksen sisätilat peruskorjattiin nykyajan tarpeita vastaaviksi vuosina 1984-85. Samalla rakennuksen ulkoasu sai alkuperäisen ilmeensä. Lisärakennuksen peruskorjaus ajoittui vuoteen 1990. Näiden korjaustöiden ansiosta opistolla on nykyaikaiset asuin- ja opetustilat. Vuonna 1911 valmistuneeseen käsityörakennukseen, niin sanottuun Veistolaan, saneerattiin uusia opetustiloja vuosina 1981 ja 1986. Kesällä 1995 rakennettiin toimistosiipi, johon tuli nykyaikaiset työtilat myös opettajille. Samalla entisistä toimistotiloista ja rehtorin asunnosta kunnostettiin lisää asuntolatilaa.

Toimintansa ensimmäisinä vuosikymmeninä Haapaveden Opisto jakoi tarpeellisia yhteiskunnallisia ja käytännöllisiä tietoja ja taitoja nimenomaan lähiympäristön maaseudun nuorille. Yhteiskunnan muuttuessa opisto on kyennyt mukauttamaan koulutustarjontansa ajan vaatimuksiin ja kehittymään aikuisoppilaitokseksi, jonka opiskelijat tulevat eri puolilta Suomea.

Syksyllä 1962 yksivuotinen talvikurssi jakautui opintolinjaksi ja yleiseksi linjaksi. Vuodesta 1970 linjat olivat tietopuolinen linja, kotitalous-käsityölinja ja tekninen linja. Nuorisotyön peruskurssi alkoi syksyllä 1974 ja toimittajan peruskurssi vuotta myöhemmin. Vuonna 1981 tietopuolinen linja lakkasi ja tekninen linja sai nimekseen taidekäsityön linja. Toimittajan peruskurssi muuttui tiedotustoiminnan linjaksi. Uusi ATK-linja sai ensimmäiset opiskelijansa vuonna 1986. Kotitalouslinja lakkautettiin vuonna 1988.
Syksyllä 1989 tiedotustoiminnan linjaan, sittemmin viestintälinjaan, sisällytettiin myös paikallisradiotyön koulutus. Tähän liittyen aloitti toimintansa Haapaveden Opiston opetus- ja paikallisradio Turwetuutti, myöhemmin Radio PikkuPariisi, joka marraskuun 1996 alusta alkoi toimia yhteistyössä Radio Pookin kanssa.

1996-97 opistossa toimivat ammatillista koulutusta antavat 2-vuotinen nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen peruskoulutus ja 3-vuotinen opistotasoinen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan koulutus sekä lukukauden mittaiset kirjastoalan ja atk-alan jatkolinjat. Yleisivistävää koulutusta antoivat tällöin 34 viikkoa kestävät viestintälinja ja vapaa-aineyhdistelmä. Opistossa oli jo tuolloin mahdollista suorittaa myös avointen yliopistojen arvosanoja. Vuonna 1996 opiston eri linjoilla opiskelleiden kokonaismäärä nousi yli 5000:n.

Varsinaisen opistotyön rinnalla Haapaveden Opisto on heti perustamisestaan lähtien järjestänyt erilaisia lyhytkursseja. Pisintä perinnettä tällä alalla edustavat maalauskurssit, kesälukiot ja folk-leirit.

Opiston historiasta voi lukea enemmän Rauno Malviniemen kirjoittamasta kirjasta HAAPAVEDEN KANSANOPISTO 1896-1971. Kirja löytyy nyt myös Internetistä , jossa kirjan ulkoasu on pyritty säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä.

Sitoutumattomuus ja moniarvoisuus

Kansanopistotoiminta perustuu tanskalaisen piispan, runoilijan ja tiedemiehen N.S.F. Grundtvigin (1783-1872) aatteisiin. Grundtvigin mukaan kansanopistotyön päämääränä on sivistys ja valistus. Tarkoituksena on avartaa nuorten maailmankuvaa. Grundtvigin ajan kansanopistojen tärkeimmät oppiaineet olivat äidinkieli ja historia. Puoluepolitiikka ei hänen mukaansa saanut kuulua kansanopistoihin, ei myöskään uskonnon opetus, vaan kansanopistojen luonteeseen tuli liittyä niin sanottu yleiskristillisyys.
Nykyään grundtvigilaisuus näkyy lähinnä sitoutumattomuutena. Sitoutumattomuus merkitsee moniarvoisuutta: kaikille ajatussuunnille on tilaa.

Tällä hetkellä Suomessa on 90 kansanopistoa, joissa opiskelee yli 8000 opiskelijaa. Sitoutumattomia kansanopistoja on 35.