tulostaOikeustieteellisen linjan opiskelijat suuntasivat maaliskuussa opintomatkalle Etelä-Suomeen. Matkan suunnittelu aloitettiin jo hyvissä ajoin ja jokainen sai esittää omia toiveitaan mahdollisista vierailukohteista. Saimme kunnian vierailla Korkeimmassa oikeudessa ja Eduskuntatalossa, tutustua Rikosmuseoon ja kuulla asianajajan työstä Asianajotoimisto Borenius & Kemppisellä.
Ensimmäisenä pääsimme tutustumaan yhteen Suomen suurimmista ja kokeneimmista asianajotoimistoista. Toimiston kokeneet asianajajat kertoivat meille liikejuridiikkaan erikoistuneesta toimistostaan, siellä työskentelystä sekä myös heidän omasta opiskelustaan ja työhistoriastaan.
Seuraavaksi suuntasimme Eduskuntataloon. Eduskuntatalon opas tutustutti ryhmäämme Eduskuntatalon eri tiloihin, mm. istuntosaliin ja kahvilaan. Lehteriltä katsottuna istuntosali vaikutti pienemmältä, kuin millaisen vaikutelman Eduskunnasta kertovan esitteen kuva antaa. Vaalitauon vuoksi Eduskuntatalon käytävät olivat tyhjät, eikä kansanedustajia näkynyt. ”Ehkä pitäisi käydä toisenkin kerran, että näkisi mitä Eduskuntatalossa oikeasti tapahtuu”, tuumii Kirsi oikeustieteelliseltä linjalta.
Seuraava päivä alkoi Korkeimpaan oikeuteen ja sen työntekijöiden hulppean ylellisiin toimitiloihin tutustuen. Esittelijäneuvos Anna-Liisa Hyvärinen kertoi KKO:n toimintatavoista ja historiasta, jonka jälkeen kiersimme läpi kokoushuoneet ja istuntosalit. Saimme tutustua jopa presidentin työhuoneeseen, jonne normaalisti vierailijaryhmät eivät pääse. Taideteokset, upea sisustus ja loistokkaat kattokruunuin varustetut huoneet todella tekivät vaikutuksen! Hienous loistaa mielessä edelleen; tähdätkäämme sinne tulevaisuudessa!
"Korkein Oikeus – toivottavasti tulevaisuuden työpaikkani!" – Saara
Matkamme neljäs ja viimeinen etappi oli paljon odotettu Rikosmuseo, joka sijaitsee Vantaalla Keskusrikospoliisin tiloissa. Päästyämme sisälle tiukasti vartioituun rakennukseen, saimme ensimmäiseksi esitellä henkilöllisyystodistuksemme, joita vastaan saimme sitten numeroidut vierailijakortit. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että museo ei ole yleisölle avoinna – siellä vierailevat lähinnä poliisit ja poliisin sidosryhmät.
Oppaaksemme esittäytyi Keskusrikospoliisin palveluksessa oleva erittäin pätevä aseteknikko. Siirryttyämme aulasta Rikosmuseon tiloihin, ensimmäinen kysymys ryhmältämme oli, että "Saako täällä kuvata?" Vastaukseksi saimme luvan käyttää kameroitamme vain ensimmäisessä käytävässä, jossa oli pitkä rivi taideväärennöksiä. Näitä "mestariteoksia" oli aina Gallen-Kallelasta Picassoihin asti. Työt olivat hyvin taidokkaita ja oppaamme kertoi niistä työkaluista ja menetelmistä, joita näiden väärennösten tunnistamisessa käytetään. Tauluriviä vastapäätä oli esillä 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolelta olevia rikoksentekovälineitä sekä hyvin vanhoja rikospaikkakuvia. Luonnollisesti täällä näimme myös kuuluisan kieltolain aikaisia alkoholin salakuljetusvälineitä ja aikoinaan suosittuja henkirikoksiin käytettyjä välineitä.
Saimme myös esimerkin siitä, kuinka paljon nykytekniikka on helpottanut rikollistenkin elämää. Esimerkkinä oppaamme käytti museossa olevaa auki räjäytettyä kassakaappia. Nykyisin samainen työ voitaisiin hoitaa erilaisilla leikkausvälineillä helpommin, nopeammin ja ilman vaaraa kaapin sisällön tuhoutumisesta. Tästä käytävästä siirryimme mustan oven kautta museon sydämeen, jolloin oli aika laittaa kamerat kiinni.
Museon tarkoituksena on esitellä nimenomaan rikosten selvityksen historiaa, ja saimmekin kuulla, millaisien asioiden selvitykseen poliisi osallistuu. Erilaisten rikosten lisäksi poliisilla on myös tärkeä rooli onnettomuuksien ja katastrofien jälkien selvittelyssä. Tästä esimerkkinä oppaamme esitteli Suomen poliisin toimintaa Thaimaan tsunamin uhrien tunnistamisessa ja etsinnöissä. Tapaturmasta, ja muistakin vastaavista tapahtumista, oli museossa myös kuva- ja asiakirjamateriaalia.
Suljettuamme museon ovet takanamme ja luovutettuamme numeroidut vierailijakorttimme, vietimme hetken puiden näkemäämme ja kokemaamme. Tietopohjamme suomalaisesta rikostutkinnasta ja sen historiasta avartui – kaikki ei toimi niin kuin television CSI:ssä. Epäselväksi tuskin jäi oppaamme esittämä ja ymmärrettävä mielipide asianajajista ja tuomioistuinten toiminnasta. Tästäkin opimme, mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota myöhemmin työelämässämme.
Haapaveden Opiston oikeustieteellisen linjan opiskelijat 2010-2011
